Kun tuotteelle tarvitaan kuvia, videoita, kampanjamateriaaleja ja verkkokaupan sisältöä, ensimmäinen kysymys ei aina ole ”otetaanko tästä kuva vai tehdäänkö 3D-kuva”.
Parempi kysymys on: rakennetaanko tuotteen visuaalinen sisältö fyysisen tuotannon vai virtuaalisen tuotannon varaan?
Fyysinen tuotanto tarkoittaa tässä artikkelissa live-tuotantoa: oikea tuote, studio tai lokaatio, kamera, valot, rekvisiitta, ihmiset ja kuvauspäivä. Virtuaalinen tuotanto tarkoittaa tuotteen esittämistä 3D-mallin ja digitaalisen tuotantoprosessin avulla. Lopputulos voi olla kuva, animaatio, interaktiivinen 3D-malli, AR-katselu tai näiden yhdistelmä.
Kyse ei ole siitä, että toinen olisi automaattisesti parempi. Usein paras ratkaisu on yhdistelmä. Mutta jos samaa tuotetta pitää käyttää pitkään monessa kanavassa, valinta kannattaa tehdä jo ennen kuin yksittäisiä kuvia tai videoita aletaan tilata.
Lyhyesti
Fyysinen tuotanto on vahva silloin, kun halutaan näyttää aito tilanne, ihminen, materiaali, käyttöympäristö tai tunnelma juuri sellaisena kuin se tapahtuu kameran edessä.
Virtuaalinen tuotanto on vahva silloin, kun samaa tuotetta pitää käyttää pitkään, muokata moneen formaattiin, näyttää eri väreissä tai tuottaa materiaalia ennen kuin lopullinen fyysinen tuote on valmis.
Jos tuotetta tarvitaan vain yhteen kampanjaan, live-tuotanto voi olla suorin tie. Jos tuotteesta syntyy kuvia, videoita, esittelyjä, animaatioita, tuotesivuja, mainoksia ja interaktiivisia näkymiä usean kuukauden tai vuoden ajan, 3D-malliin perustuva virtuaalinen tuotanto voi olla paljon joustavampi pohja.
Mitä fyysinen tuotanto tarkoittaa?
Fyysisessä tuotannossa sisältö syntyy todellisesta tuotteesta. Tuote kuvataan tai videoidaan kameralla oikeassa ympäristössä. Mukana voi olla studio, kuvauspaikka, valaisut, taustat, rekvisiitta, mallit, kuvaaja, videotuottaja, stylisti ja muu tuotantotiimi.
Tämä on hyvä tapa, kun sisällön pitää tuntua mahdollisimman aidolta. Esimerkiksi käyttötilanne, henkilökuva, lifestyle-materiaali, bränditunnelma ja todellinen ympäristö voivat olla asioita, joita ei kannata rakentaa väkisin 3D:llä.
Fyysinen tuotanto sopii erityisesti, kun:
- tuote on valmis ja helposti kuvattavissa
- ympäristö, ihmiset tai käyttötilanne ovat iso osa viestiä
- halutaan dokumentoida todellinen hetki
- materiaalin määrä on rajattu
- tuotteen versioita ei ole paljon
- lopputulos ei todennäköisesti muutu usein
Tämä ei tarkoita, että fyysinen tuotanto olisi vanhanaikainen tapa. Se on edelleen monessa tilanteessa täysin oikea ratkaisu. Kysymys on siitä, riittääkö se yksin koko tuotteen sisällöntuotannon pohjaksi.
Mitä virtuaalinen tuotanto tarkoittaa tuotteille?
Virtuaalisessa tuotannossa tuotteen visuaalinen sisältö rakennetaan digitaalisen tuotemallin ympärille. Tuotteesta voidaan tehdä tai viimeistellä 3D-malli, jonka pohjalta tuotetaan kuvia, animaatioita, interaktiivisia esityksiä ja muita formaatteja.
Kun 3D-malli on olemassa, samaa pohjaa voidaan käyttää uudelleen. Kameraa, valoa, materiaaleja, värejä, taustaa ja kuvakulmia voidaan muuttaa ilman uutta kuvauspäivää. Samasta tuotteesta voidaan tehdä verkkokauppakuva, kampanjakuva, animaatio, somevideo tai pyöriteltävä 3D-malli.
Virtuaalinen tuotanto ei ole pelkkä ”3D-kuva valokuvan tilalle”. Se on tapa rakentaa tuotteen visuaalinen järjestelmä niin, että materiaalia voidaan tuottaa ja muokata pitkällä aikavälillä.
Tästä syystä virtuaalinen tuotanto kannattaa nähdä enemmän tuotteen elinkaaren kautta kuin yksittäisen kuvan kautta.
Elinkaariajattelu: yksi tuote, monta käyttötapaa
Monen tuotteen kohdalla ensimmäinen kuva tai video on vasta alku. Tuote tarvitsee sisältöä lanseeraukseen, verkkokauppaan, myynnin tueksi, jälleenmyyjille, kampanjoihin, sosiaaliseen mediaan ja joskus myös käyttöohjeisiin tai tekniseen esittelyyn.
Jos kaikki tehdään fyysisinä tuotantoina, jokainen uusi tarve voi tarkoittaa uutta järjestelyä: uusi kuvaus, uusi tila, uusi aikataulu, uusi valaistus ja uusi jälkityö.
Jos tuote rakennetaan virtuaalisesti 3D-mallin ympärille, samaa tuotepohjaa voidaan käyttää useaan suuntaan:
- pääkuvat verkkokauppaan
- yksityiskohtakuvat tuotteen rakenteesta
- animaatio tuotteen käytöstä tai ideasta
- kampanjakuvat eri taustoilla
- värien ja materiaalien versiot
- pyöriteltävä 3D-malli verkkosivulle
- AR-katselu puhelimella tai tabletilla
- myyntimateriaali ja esitykset
Tässä kohtaa päätös ei ole enää ”kuva vai 3D-kuva”. Päätös on, rakennetaanko tuotteelle pitkäikäinen digitaalinen tuotepohja vai tuotetaanko jokainen sisältötarve erillisenä fyysisenä tuotantona.
Milloin live-tuotanto on parempi?
Live-tuotanto on usein järkevä valinta, kun todellinen maailma on osa viestiä.
Jos tuotteessa on tärkeää nähdä ihminen, ele, käyttötilanne, tapahtuma tai luonnollinen ympäristö, fyysinen kuvaus voi olla vahvin ratkaisu. Esimerkiksi brändikuvat, tunnelmalliset kampanjat, henkilöiden kanssa tehtävät videot ja autenttiset käyttötarinat ovat tilanteita, joissa kamera tekee juuri sitä, missä se on parhaimmillaan.
Live-tuotanto voi olla parempi myös silloin, kun tuote on yksittäinen, helposti kuvattava ja sisältötarve on selkeästi rajattu. Jos tarvitset muutaman kuvan valmiista tuotteesta ja tiedät, ettei materiaalia tarvitse versioida paljon, fyysinen kuvaus voi olla nopea ja suoraviivainen tie.
Hyvä nyrkkisääntö: jos tärkein asia on todellinen tilanne, live-tuotanto on vahvoilla.
Milloin virtuaalinen tuotanto kannattaa?
Virtuaalinen tuotanto alkaa kiinnostaa erityisesti silloin, kun sisältötarve kasvaa yksittäistä kuvausta suuremmaksi.
Se voi olla järkevää, kun tuote ei ole vielä valmis, mutta markkinointi pitäisi aloittaa. Se voi olla järkevää, kun tuotteesta on monta väriä, kokoa, materiaalia tai versiota. Se voi olla järkevää myös silloin, kun sama tuote pitää saada näyttämään yhtenäiseltä eri kanavissa.
Yksi iso vahvuus on myös se, että 3D:llä voidaan näyttää asioita, joita olisi fyysisesti vaikea, kallis tai käytännössä mahdoton kuvata. Jos markkinointiin tarvitaan 50 kuljetusrobottia keskelle festarialuetta, tuote avaruuteen, jättikokoinen tölkki kaupungin keskelle tai kameraliike tuotteen sisärakenteen läpi, virtuaalinen tuotanto alkaa olla aika luonteva vaihtoehto.
Tällaisissa tilanteissa 3D ei ole vain valokuvauksen korvike. Se on tapa rakentaa näkymä, jota ei oikeassa maailmassa olisi järkevää toteuttaa pelkkää kuvausta varten.
Virtuaalinen tuotanto sopii hyvin, kun:
- tuotteen variantteja on paljon
- materiaalia tarvitaan ennen valmistusta
- samaa tuotetta pitää käyttää useissa kampanjoissa
- kuvakulmia, taustoja ja formaatteja tarvitaan paljon
- tuotteen rakennetta tai toimintaa pitää selittää
- halutaan näyttää tilanne, mittakaava tai ympäristö, jota olisi vaikea kuvata oikeasti
- tuotteesta halutaan interaktiivinen 3D-malli verkkosivulle
- materiaalia halutaan päivittää myöhemmin ilman uutta kuvauspäivää
Hyvä nyrkkisääntö: jos tärkein asia on joustavuus, uudelleenkäyttö tai mahdottoman tilanteen näyttäminen uskottavasti, virtuaalinen tuotanto on vahvoilla.
Usein paras ratkaisu on hybridi
Tämä ei ole kahden leirin sota. Monessa projektissa paras kokonaisuus syntyy siitä, että live-tuotanto ja virtuaalinen tuotanto jaetaan järkevästi.
Fyysinen tuotanto voi näyttää ihmiset, tunnelman ja aidon käytön. Virtuaalinen tuotanto voi hoitaa tuotteen hallitut kuvat, tekniset näkymät, animaatiot, variantit ja interaktiiviset esitykset.
Esimerkiksi tuotteen lanseerauksessa voidaan käyttää:
- live-videota bränditunnelmaan
- 3D-kuvia tuotesivulle
- 3D-animaatiota toiminnan selittämiseen
- pyöriteltävää mallia tarkempaan tutkimiseen
- samaa 3D-mallia myöhemmin uusiin kampanjoihin
Tällöin 3D ei korvaa kuvaajaa tai videotuotantoa. Se ottaa hoitaakseen ne osat, joissa digitaalinen tuotantotapa on käytännöllisempi.
Kustannukset, hallittavuus ja joustavuus
Fyysisessä tuotannossa kustannus painottuu kuvausjärjestelyyn ja yhteen tuotantokertaan. Virtuaalisessa tuotannossa alkuvaiheen työ kohdistuu 3D-malliin, materiaaleihin ja valaistukseen, minkä jälkeen samaa pohjaa voidaan hyödyntää uusissa kuvakulmissa, formaateissa ja versioissa. Kumpikaan tapa ei ole automaattisesti halvin: ratkaisu riippuu siitä, kuinka paljon sisältöä tarvitaan ja kuinka pitkään sitä käytetään.
| Tilanne | Fyysinen tuotanto | Virtuaalinen tuotanto tai hybridi |
|---|---|---|
| Yksi rajattu kuvaus tai video | Usein suora ratkaisu, kun tuote ja ympäristö ovat valmiina. | Voi olla ylimitoitettu, ellei samaa 3D-pohjaa käytetä myöhemmin. |
| Paljon variantteja tai formaatteja | Jokainen uusi versio voi vaatia uuden järjestelyn. | Hallittavuus ja joustavuus korostuvat, kun samaa mallia versioidaan. |
| Tuote ei ole vielä valmis | Tuotanto voi odottaa prototyyppiä tai kuvauskelpoista tuotetta. | Materiaalia voidaan valmistella suunnitelmien tai muun riittävän lähtöaineiston pohjalta. |
| Aito ihminen, käyttötilanne tai ympäristö | Kamera on yleensä luontevin tapa näyttää todellinen hetki. | 3D täydentää kokonaisuutta, jos tuotteen rakenteita tai variantteja pitää näyttää erikseen. |
| Molempien vahvuudet tarvitaan | Live-materiaali tuo aitouden ja tunnelman. | Hybridi yhdistää live-kuvan 3D:n hallittuihin, muokattaviin näkymiin. |
Tiivis valintaohje
- Valitse fyysinen tuotanto, kun tärkeintä on aito ihminen, käyttötilanne, ympäristö tai yksi rajattu sisältötarve.
- Valitse virtuaalinen tuotanto, kun tuotteesta tarvitaan paljon variantteja, formaatteja tai pitkäikäistä materiaalia.
- Valitse hybridi, kun tarvitset samaan kokonaisuuteen sekä live-materiaalia että 3D:n hallittavuutta.
Tuotehaaran laajempi kokonaisuus löytyy artikkelista 3D-tuotevisualisointi yrityksille – kattava opas. Katso lisäksi 3D-tuotekuva vai valokuva ja 3D-animaation hintaopas.
Yhteenveto
Fyysinen tuotanto ja virtuaalinen tuotanto ratkaisevat eri ongelmia.
Fyysinen tuotanto on hyvä silloin, kun halutaan näyttää todellinen hetki, ihminen, käyttötilanne tai ympäristö. Virtuaalinen tuotanto on hyvä silloin, kun tuotteesta tarvitaan paljon hallittua, muokattavaa ja pitkäikäistä materiaalia.
Paras valinta ei synny siitä, mikä kuulostaa modernimmalta. Se syntyy siitä, mitä tuotteen pitää tehdä markkinoinnissa seuraavan kuukauden, puolen vuoden ja vuoden aikana.
Jos tuote tarvitsee vain yhden kuvan, ratkaisu voi olla yksinkertainen. Jos tuotteesta pitää rakentaa kokonainen visuaalinen järjestelmä, kannattaa miettiä jo alussa, pitäisikö tuotteen sisällöntuotanto rakentaa 3D-mallin ympärille.
Jos haluat tutkia, miten tuotteen 3D-kuvat, animaatiot ja interaktiiviset mallit voisivat toimia yhdessä, katso LoistoTuote-palvelu.
